Eero Hiironen
Eero Hiironen syntyi Huittisissa 16.6.1938. Opiskellessaan opettajaksi 1950–1960-lukujen vaihteessa Raahen seminaarissa hänet innosti taiteen tielle kuvaamataitoa opettanut lehtori ja taiteilija Unto Immonen. Ensimmäinen yksityisnäyttely Raahessa 1958 sai kannustavan vastaanoton. Seminaarin ekskursiolla Kasselin Documentaan ja Saksan taidemuseoihin, useat tunnettujen taiteilijoiden teokset tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Hiiroseen.
Vuonna 1966 Eero Hiironen muutti kansalaisopiston rehtoriksi Ähtäriin, jossa hän oli viettänyt osan lapsuuttaan. Työnsä ohella hän teki taidetta jatkuvasti ja osallistui säännöllisesti näyttelytoimintaan. Ähtärissä Hiironen toimi paikallisen kulttuurin kehittämisen aktiivina perustaen muun muassa yhä toiminnassa olevan Suomenselän Taiteilijaseuran. Terästaiteen kehittämisen rinnalla hän toimi taiteen luottamustoimissa kuten 1970-luvulla Suomen kuvataidejärjestöjen Liiton puheenjohtajana kahdeksan vuotta ja 1980-luvulla valtion kuvataidetoimikunnan puheenjohtajana. Vuonna 1975 hänelle myönnettiin 5-vuotinen taiteilija-apuraha, ja hän luopui kansalaisopiston rehtorin tehtävistä ryhtyen päätoimiseksi vapaaksi taiteilijaksi. Vuonna 1984 Hiironen sai 15-vuotisen taiteilija-apurahan. Eero Hiiroselle myönnettiin vuonna 1990 professorin arvonimi.
Hiironen aloitti maalauksin, mutta taideuran edetessä työskentely painottui kolmiulotteisten jättireliefien ja täysplastisten veistosten tuottamiseen. Materiaaleja ovat olleet maalausmateriaalien lisäksi teräs, peilit, pleksi, messinki, pronssi ja useat erilaiset kollaasiyhdistelmät. Nykyään hänet tunnetaan terästaiteilijana, jonka hohtavat peilailevat veistospinnat kontrastina karheille struktuureille kertovat useimmiten veden tarinaa. Hiironen oli taiteellaan edelläkävijä puhtaan veden puolestapuhujana sekä pioneeri järviluontoa ja vesien tilaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Eero Hiironen oli kansainvälinen näyttelytoimija. Hänen teoksiaan on kymmenissä merkittävissä kokoelmissa Suomessa ja ulkomailla. Julkisia teoksia löytyy lukemattomista kaupungeista Suomessa, Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella Saudi-Arabiaa myöten. Hiironen voitti uransa aikana useita taidepalkintoja sekä teoskilpailuja.
Pirkanpohjan taidekeskus
Pirkanpohjan taidekeskuksen vanhinta rakennusta kutsutaan Siniseksi taloksi. Sininen talo on peräisin vuodelta 1934 ja sen on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg. Rakennus valmistui alkujaan seurakuntataloksi, mutta se toimi myös kirkkona vuosina 1935–1937 Ähtärin kolmannen kirkon palon jälkeen. Eero Hiironen osti talon 1970-luvun alussa kodikseen ja ateljeekseen, ja siitä lähtien talo on toiminut vaihtuvien näyttelyiden tilana.
Taidekeskus laajeni 1990-luvulla, kun Sinisen talon viereen rakennettiin Punainen talo. Se sisältää neljä näyttelyhuonetta, joista yksi toimii Eero Hiirosen taideteoksia esittelevänä veistossalina. Eero Hiirosen veistoksia on esillä myös Sinistä ja Punaista taloa ympäröivässä veistospuistossa.
